Hoitajapula, olettako kuullu? Tämä mantra on ainaki mulle tullu tutuksi.
Mistä on siis kysymys. Hoitajapulahan ei pandemiasta johdu, vaikka monet niin luulevat, ongelmia työntekijöiden saatavuudessa oli jo vuosia aiemmin. Kun joka vuoroon ja paikkaan ei ole tekijää, syntyy vaje hoitavaan henkilöstöön ja voidaan puhua hoitajapulasta.
Sote ala on ollut vuosikymmeniä arvostettu, mutta vain sanoissa ja puheissa, tekoja ei ole nähty. Meillä on ongelmana palkkaus, työolot ja monessa paikassa johto ongelma. Tässä muutama avainsana ratkaisemaan ongelmaa nimeltä hoitajapula.
On puhuttu kutsumuksesta, mutta sehän ei elätä, ei ainakaan minun tuntemia hoitajia. Jos olet esimerkiksi Helsingissä asuva yksinhuoltaja lähihoitaja, niin vuokra ym muiden kulujen jälkeen rahaa jää juuri ja juuri elämiseen ja rahaa ei voi säästää.
Tunnen pari hoitajaa, jotka ovat lähteneet alalta yllämainittujen ongelmien takia. Paluusta on puhuttu, jos asiat paranee.
Semmonenki mantra on tuttu, ettäkö me ei tuoteta rahaa, niin siks meile maksetaan vähemmän. Eikö me tuoteta sillä lailla, että hoidetaan ihmiset kuntoon, jotta he voi taas käydä töissä tuottaen verorahoja yhteiskunnalle.
Hoitavan henkilöstön hyvinvoinnista ja jaksamisesta on huolehdittava. Ihmisten hyvinvoinnista ja hengistä vastaavien ammattilaisten arvostus on nyt korkea aika nostaa sanoista tekoihin. Korjataan ongelmat, siinä ratkaisu.
Tulevat aluevaltuustot on tärkeässä asemassa. Palkat on harmonisoitava nopeasti, jotta yhdenvertainen kohtelu saavuttaa jokaisen työntekijän. Työnvaativuuden arvioinnin perusteella samasta työstä sama palkka.
P.S. Emme pidä siitä, että meistä puhuttaessa käytetään käsipari sanontaa. Olemme korkeasti koulutettuja ammattilaisia. –
Jonna Pakisjärvi, Lapin sitoutumattomat
