Kolarilainen varavaltuutettumme Unto Friman on pitkän linjan sähköurakoitsija ja kahden kauden kolarilainen kunnanvaltuutettu. Unto palannut takaisin Kolarin Hannukaisen kylään käytyään mutkan muun muassa Rovaniemellä, Oulussa ja Kärsämäellä. Varavaltuutettu kokeekin yhdeksi ehdottomaksi vahvuudekseen sen, että hänellä on kokemusta sekä maaseudulla, että kaupungissa asumisesta, sekä useilta eri aloilta myös työkokemusta. Friman näkee sitoutumattomat omaksi ryhmäkseen, sillä ryhmässä sallitaan kaikkien jäsenten oma ajattelu ja uskalletaan puhua asioista suoraan ja rehellisesti.
Hyvinvointialueen valmistelu on ollut lappilaisista riippumattomista syistä nopeaa ja osaltaan myös tehokasta. Varavaltuutettumme nostaakin esiin, että hänellä itsellään on kaksi selkeää huolenaihetta liittyen tulevaan hyvinvointialueeseen ja sen valmisteluprosessiin.
”Kokonaisrahan jakaminen hyvinvointialueella on mielestäni tarkasti silmällä pidettävä asia. Nythän tilanne on se, että kuntiin on jäänyt rahaa ja kuntaorganisaatiot ovat edelleen raskaita. Sote-alan kustannusrakennetta tulisi tasata suuremmilla kuntaosuuksilla ja kuntien hallintoa keventää vastaamaan nykyistä tarvetta paremmin. Lapissa on paljon pieniä kuntia ja kun palveluita siirtyy yhteiselle alueelle tuotettavaksi, niin meidän täytyy jopa miettiä, että onko meillä varaa näin moneen kuntaan yleensäkään” Unto pohtii. ”Hyvinvointialueella pystymme paremmin takaaman kaikille kuntalaisille tasa-arvoisemmat palvelut koko Lapissa. Samalla tavalla voimme myös tasata kustannuksia kuntien välillä, enää ei ole merkitystä, sillä onko kuntien välillä eroja esimerkiksi siinä kuinka paljon kuntalaiset tarvitsevat erikoissairaanhoidon palveluita. Toisen kauden kunnanhallituksen jäsenenä olen että nähnyt kuntaorganisaatioissa olisi kehitettävää, jotta niistä saataisiin mahdollisimman kustannustehokkaita”
Lappilaisten turvallisuuden heikkeneminen on iso uhka asukkaille
Minulla on yli 20 vuoden kokemus vapaapalokuntatoiminnasta hälytysosastossa ÄVPK:ssa ja erityisen huolissani olen tällä hetkellä Lapin pelastustoiminnan riittävyydestä ja tasa-arvoisuudesta, Friman kertoo. Laadukasta pelastustoimintaa on ajettu huonompaan suuntaan jo pitkään ja mielestäni tämä negatiivinen kehitys pitää pysäyttää nopeasti, varavaltuutettu Friman toteaa painokkaasti.
Lapissa ollaan pitkistä välimatkoista johtuen luonnollisesti jo epätasa-arvoisessa asemassa esimerkiksi kaupunkialueisiin verrattuna. Tilanne on kuitenkin huonontunut, sillä esimerkiksi ambulanssitoiminta ei ole enää paikallisesti tuotettua, eikä Lappi tarjoa asukkailleen yhtä laadukkaita ensihoitopalveluita kuin ennen. Esimerkiksi Kolarissa ambulanssien määrä on uudistuksen jälkeen tipahtanut kolmesta yksiköstä yhteen. Perustason ambulansseista ei myöskään löydy erikoissairaanhoitajia, jotka voisivat tuottaa asukkaille elintärkeitä palveluita paikan päällä, kuten vaikkapa liuotushoitoa. Yksittäinen kuntalainen on uudistuksen takia huomattavasti heikommassa asemassa kuin ennen.
”Heikennyksistä tulisi myös meidän lappilaisten puhua enemmän, sillä monikaan ei tiedä näiden uudistusten vaikutuksista kuntalaisten arkeen. Lapin pelastuslaitos on nimittänyt viimeisten vuosien aikana 19 uutta palotarkastajaa, joista vain kahdella on pelastusalan koulutus. Tavallisen kuntalaisen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että alueelta on kadonnut 17 henkilöä, jotka ovat pelastus- ja sammutustehtävien ammattilaisia. Tällaisella muutoksella on iso vaikutus kuntalaisten turvallisuuteen, mutta uudistuksesta on puhuttu silti verrattain vähän. Perustason pelastuspalveluita ei saisi missään nimessä heikentää ja tätä asiaa ajan myös itse hyvinvointialueen valmius- ja pelastuslautakunnan jäsenenä.” Unto tiivistää.
Pitkien välimatkojen Lapissa tulee käyttää naapuriapua ja maalaisjärkeä myös pelastustyössä
Pitkään vapaapalokuntatoiminnassa mukana ollut Friman näkee, että pitkäaikaiset ja paikkakunnan tuntevat työntekijät ovat tärkein osa turvallista Lappia rakennettaessa. Keikkalaisilla ei ehdi muodostua kattavaa kuvaa alueen riskeistä eikä ole myöskään mahdollisuutta samalla tavalla hyödyntää paikkakunnan resursseja kuten vaikkapa metsässä liikkuvia poromiehiä, metsästäjiä tai metsäkoneen kuljettajia onnettomuuden sattuessa. Auttaminen ja yhteisöllisyys eivät ole kadonneet minnekään, mutta niitä enää pysty hyödyntämään samalla tavalla kuin ennen kun byrokratia tallaa maalaisjärjen alleen.
”Maalaisjärkeä tulisi hyödyntää myös ohjeistuksia luodessa ja ottaa huomioon esimerkiksi Lapin pitkät välimatkat. Tällä hetkellä tilanne on se, että samoilla kriteereillä kotiutetaan aivoverenvuotipotilaita sekä Kilpisjärvelle, että Rovaniemelle, vaikka toisella potilaalla voi olla matkaa sairaalaan neljä tuntia ja toisella puoli tuntia. Tällaiset logistiset riskit tulisi ottaa paremmin huomioon niin sairaanhuollossa, poliisissa kuin pelastus- ja ensihoitotehtävissäkin.” Friman selittää. ”Lisäksi aikaisemmin pelastustoimessa ymmärrettiin hyödyntää myös paikkakunnan asukkaita kun tilanne oli vakava. Pitkien välimatkojen Lapissa apu voi olla liian kaukana, jolloin tulee hyödyntää sitä kuuluisaa naapuriapua. Naapuriavun hyödyntäminen tulisi edelleen nähdä voimavarana, sillä ne resurssit jotka ovat paikalla voivat toimia nopeasti ja jopa pelastaa henkiä” Friman päättää.
