Olen 61 vuotias kahden aikuisen tyttären isä ja tuore ukki. Vaimo työskentelee osastonhoitajana, vanhempi tytär on lastentauteihin erikoistuva lääkäri. Olemme vaimon kanssa toimineet useita vuosia myös sijais- ja tukiperheenä ja meillä on tällä hetkellä yksi lainalapsi. Toimin aktiivisesti useissa yhdistyksissä hallituksen jäsenenä (Rovaniemen 4H, Rovaniemen retkeilijät, Rovaniemen Pohjola-Norden) ja tunnen tätä kautta myös kolmannen sektorin toimintaa. Työpaikallani Lapin ammattikorkeakoulussa olen toiminut YTN:n luottamus- ja varaluottamusmiehenä. Olen aiemmin ollut jäsenenä Lapin poliisien neuvottelukunnassa ja toimin tällä hetkellä jäsenenä Lapin hyvinvointialueen tarkastuslautakunnassa – tunnen siis varsin hyvin hyvinvointialueen toiminnan vaikka en ole ollutkaan vielä valtuutettuna.
Olen kiinnostunut hyvinvointialueen toiminnasta niin asiakkaan kuin kanssatoimijankin ominaisuudessa. Näen tehtävän niin tärkeänä, että en ole ehdokkaana kuntavaaleissa – näin pystyn keskittymään yhteen tärkeään tehtävään koko maakunnan edun näkökulmasta. Hyvinvointialueella lupaan keskittyä erityisesti siihen, että Lapha pysyy jatkossakin itsenäisenä hyvinvointialueena.
Päätöksenteon siirtyminen esim. Ouluun tulisi edistämään keskittämistä ja heikentäisi erityisesti Lapin harvaan asuttujen alueiden palveluja entisestäänkin. Keskityn omassa toiminnassani ajamaan erityisesti lasten ja nuorten asiaa. Lastensuojeluun ja nuorten mielenterveyspalveluihin tulee mielestäni sijoittaa lisää resursseja. Kyse on inhimmillisyyden ohella myös nimenomaan sijoituksesta – valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.
Hyvinvointialue ei elä yhteiskunnassa omassa kuplassaan ja siksi on tärkeää, että yhteistyötä kuntien, oppilaitosten, yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa kehitetään edelleen. Esimerkkinä on esim. lähiruoan ja paikallisten palvelujen käytön lisääminen sekä oppilaitosten kanssa tehtävä opetus- ja hankeyhteistyö. Erityisesti Länsi- ja Pohjois-Lapin osalta tulee myös edelleen lisätä yhteistyötä Ruotsin ja Norjan toimijoiden kanssa niin terveys- kuin pelastuspalvelujenkin osalta.
On myös tärkeää, että LKS:ää kehitetään edelleen alueen laaja-alaisena keskussairaalana – tätä kautta voidaan turvata alueella korkeatasoinen erikoissairaanhoito ja siihen liittyen riittävä koulutetun henkilökunnan veto- ja pitovoima. Esimerkiksi erikoistuvien lääkärien kannalta on tärkeää, että he voivat suorittaa omaan erikoistumisalaansa liittyvän terveyskeskus- ja keskusairaalajakson samalla alueella. Pitkien välimatkojen takia Kemin ja Ivalon osalta tulee varmistaa riittävät päivystyspalvelut.
